Me, porot ja pohjoinen

Olen Vilma, saamelainen poronhoitaja ja Pallastunturin Poron yrittäjä.

Poronhoito on kulkenut suvussani sukupolvien ajan, aina 1500-luvulta alkaen. Se on osa identiteettiäni, arkeani ja tapaani katsoa ympäröivää maailmaa. Sukuni on tullut Pallastuntureille pohjoisesta 1900-luvun alussa ja asettui myöhemmin poroineen Raattaman kylään.

Pallastunturin Porotila ei kuitenkaan ole vain minun tarinani. Poronhoito on koko perheemme elämä.

Mieheni Petri on ollut poromies koko ikänsä. Hänen sukunsa on asuttanut Raattaman kylää jo 1600-luvulta lähtien. Porotila on alun perin ollut Petrin, ja minä muutin Petrin luo, kun rakkaus häneen toi minut takaisin maailmalta omaan kotikylääni. Sittemmin rakensimme yhdessä uuden kotimme ja oman elämämme tänne Pallastunturin juurelle.

Meidän arkemme täällä Raattamassa rakentuu porojen ympärille. Poronhoito määrittää vuodenaikoja, vie meidät välillä kauas erämaahan ja tuo meidät taas takaisin kotiin. Työtä tehdään yhdessä oman perheen ja muiden Kyrön paliskunnan poronhoitajien kanssa. Kun perustin Pallastunturin Poron, halusin löytää tavan yhdistää tämän elämän ja matkailun niin, että meidän ei tarvitse rakentaa siitä jotain muuta kuin mitä se jo on.

Pallastunturin Porotila

Pallastunturin Porotila ei ole yksi rakennus tai yksi aidattu matkailutila. Se on osa meidän oikeaa poronhoitoamme ja elämäämme – useampi paikka kylän ympärillä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä.

Perheemme koti ja Kermikkäaita sijaitsevat hieman syrjemmässä kylän keskustasta, mutta edelleen kylämme yhteydessä. Kermikkäaidasta noin 1–1,5 kilometrin päässä, keskellä kylää, sijaitsee Kyläaita. Siellä kohtaamme esimerkiksi tutut poromme Kisman ja Muzen. Kyläaidan yhteydessä ovat myös poropirtti, vanha puusauna ja laavu, joissa vietämme aikaa vieraidemme kanssa.

Kermikkäaidan ja Kyläaidan välisellä alueella sijaitsee Jänkkäaita, meidän suurin poroaitamme. Kylässä on myös vanha sukumme talo, jossa vieraamme voivat majoittua. Pallastunturin Porotila muodostuu näistä kolmesta aidasta ja niiden ympärillä olevista rakennuksista, mutta meidän porojemme koti ulottuu paljon näitä aitoja kauemmas.

Porojen koti on erämaassa

Poromme laiduntavat luontaista laidunkiertoa. Poroaitaukset ovat vain pieni osa poronhoitoa. Koko Kyrön paliskunnan alue on meidän porojemme elinpiiriä, ja suuri osa poronhoidosta tapahtuu kaukana kylästä – erämaassa, metsissä, tuntureilla.

Suurimman osan vuodesta poromme laiduntavat vapaana luonnossa. Talvella osa poroistamme on palkisemme pohjoisosassa noin 60 kilometrin päässä kylästämme Kapperan ja Puljun erämaa-alueilla. Siellä teemme suuren osan poronhoidon tärkeästä ja aikaa vievästä työstä yhdessä muiden Kyrön paliskunnan poronhoitajien kanssa. Vierailijoillemme se näkyy porotilallamme ehkä vain silloin, kun me itse olemme poissa – tekemässä työtä siellä, missä porot laiduntavat.

Loppukeväästä porot jutataan (porotokan siirtämistä tai vaeltamista laidunalueelta toiselle) kesälaitumille etelämmäs Pallastunturin ympäristöön ja laajemmille laidunmaille. Kevät on myös uuden elämän aikaa, kun vaatimet synnyttävät vasansa – yksi poronhoitajien vuoden odotetuimmista hetkistä. Silloin alkaa poronhoidon uusi vuosi. Tunturit ja muu maastot eivät ole meille vain maisema tai retkikohde vaan paikka, jossa porojemme elämä tapahtuu.

Samoihin aikoihin jutaamme myös kotiporomme kesälaitumille samoihin paikkoihin, jossa porot pääsevät vasomaan rauhassa. Vaikka kesällä meillä ei ole kotona poroja, jatkuvat silti tilan työt. Aitoja korjataan, heinät niitetään ja jäkälä kerätä talteen poroille. Keskikesällä juhannuksen aikaan koittaa merkitysten aika. Porot kootaan yhteen tuntureilta ja metsistä. Työskentelemme yöttömän yön taivaan alla ja merkitsemme vasat omiin poromerkkeihimme.

Syksyllä kokoonnumme jälleen erotuksiin. Porot ajetaan tokkiin ja kaarteeseen (aitaan), jossa eloporot, teurasporot ja kotiporot erotellaan omiin suuntiinsa. Vaikka poronhoidon arki ulottuu laajalle erämaahan, vieraidemme kanssa pysymme Pallastunturin Porotilan alueella. Haluamme, että vierailu tapahtuu siellä, missä voimme kohdata ihmiset rauhassa ja samalla antaa porojen ja erämaan elää omaa elämäänsä.

Porot ovat yksilöitä

Poro on elinkeinomme perusta ja osa perheemme elämää. Jokaisella porolla on oma luonteensa. Jotkut ovat uteliaita ja tulevat heti luokse, toiset tarkkailevat hieman kauempaa.

Vierailuillamme saat kohdata porot rauhassa niiden omilla ehdoilla. Voit ruokkia niitä jäkälällä ja lupolla (naavalla), opetella tunnistamaan porojen korvamerkkejä ja kuulla, millaisia persoonia meidän poroissamme on. Porot antavat meille työn, elannon, syyn kulkea tuntureilla ja erämaassa. Ne rytmittävät vuodenaikojamme ja sitovat meidän perheemme tähän paikkaan.

”Meidän kotimme on ympärillämme. Tunturit, järvet, metsät, jängät – siellä missä porotkin kulkevat, on meidänkin kotimme.”

Myös kolme porokoiraamme kuuluvat tähän elämään. Ne ovat työkoiria, jotka auttavat poronhoidossa tuntureilla ja erämaassa. Kotona ne saavat levätä – ne kuitenkin rakastavat ottaa vieraitamme vastaan ja saada vierailtamme rapsutuksia. Siksi Remu, Asla tai Čáhppe liittyy usein mukaan myös meidän vierailuihimme.

Perhe, paikka ja jatkuvuus

Perheemme elämässä mennyt, nykyinen ja tuleva ovat jatkuvasti läsnä. Elämme sukupolvien ketjussa. Haluamme pitää poronhoidon ja paikallisen elävän kulttuurin osana myös tulevaisuutta. Olemme molemmat saaneet poronhoidon perinnöksi edellisiltä sukupolvilta. Nyt elämme sitä omassa perheessämme ja haluamme pitää tämän elämäntavan elävänä myös tulevaisuudessa.

Äitinä ajattelen jatkuvasti myös sitä, mitä jätämme seuraaville sukupolville. Perheemme elämä on sidoksissa poroihin ja tähän paikkaan. Jatkuvuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken pitäisi pysyä muuttumattomana. Perinteet elävät silloin, kun ihmiset elävät niiden kanssa. Meidän tehtävämme on löytää oma tapamme jatkaa niitä tässä ajassa – kunnioittaen sitä, mistä olemme tulleet ja pitäen huolta siitä, mihin olemme menossa.

Vierailuillamme kerromme mielellämme perheestämme, kylästämme, poroista ja siitä, millaista elämä täällä oikeasti on. Mutta kohtaaminen ei kulje vain yhteen suuntaan. Vierailijat tuovat mukanaan myös omat tarinansa, ja joskus parhaat keskustelut syntyvät juuri siitä.

fiFinnish